Luiroa alas

Moi!
Lokan kylä oli puolen yön jälkeen melko hiljainen paikka. Partisaanihyökkäyksen muistomerkillä viivähdin. Kylän naiset ja lapset olivat olleet venäläisdesanttien mielestä kuulemma iso varuskunta ja 21 heistä surmattiin v. -43. Surullista.
Melonta sunnuntaina alkoi tihkussa ja jatkui sateessa. Ja loppui sumuavassa sateessa ja vuotavassa laavussa. Harmaa päivä kaikkiaan, se kuitenkin piristi, että Antilta sain kunnon itikkamyrkkyä reissuun ja sitä, kun suihkii kämmenselkiin, kasvoille ja niskaan niin ei mene hyttyset korkeintaan, kun henkeen. Tänään näyttäytyi se aurinkokin välillä. Kun tauolla pistelee tuulessa pussiruokaa huppu päässä niin tuntuu ne auringon säteet mukavan lämmittäviltä, kun pilvien raosta pääsee tuikkaamaan. Olihan kuitenkin mielenkiintoinen päivä; alkoi Luirojoen niva- ja koskiosuus. Niitä on laskettu kiitollisuudella, kun sujuvat ilman vetämistä tai uittamista. Väitänpä, että muutama laskutekninen seikkakin on tarttunut aivokuorelle.
Kyllä on Merikotka hieno lintu, kun se lähtee lentoon 40m:n päästä joen mutkan takaa.
Mukava joki rauhallisine koskineen tämä Luiro. Opettaa.

3 vastausta artikkeliin “Luiroa alas

  1. Toivottavasti teltta on oksistossa kuivamassa, eikä myrskyn sinne kuljettamana : ) Hienoja kuvia! Hyvin kulkee….Tsemppiä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.