Kalustotappio

Tervehdys!
Savonlinnaan hosuminen kostautui, kun kamerani putosi veteen vähän Rantasalmin jälkeen. Sehän ei pitänyt 30cm:n syvyisestä ja nyt kamerani elektroninen vesivaaka-ominaisuus tuli äkisti vaihdettua todella analogiseksi, kun objektiivissa ja sulkimessa huljui Haukiveden kirkas järvivesi. Kuvaus-ominaisuuden menettäminen kirpaisi erityisen paljon, kun tiesin hienojen maisemien jatkuvan ja lisääntyvän Puumalaa lähestyttäessä.
Tultiin Savonlinnaan, minä muikkuperunat ja Kari ”ei kiitos, jotain muuta”, mielessä. Torin laidalta löytyi enkä osannut edes arvata kuinka herkullisia olisivat. Vaikka muistelin. Suodattamattoman vehnäjyvän kanssa verraton yhdistelmä.
Tero, nuoruuden kaveri ja saman kylän kasvatti lomaili appensa mökillä ja ehdotti tapaamista ja se tehtiin lörtsykahvien äärellä. Juttu sujui kuten vatsakin puolesta litrasta kahvia ja omenahillolörtsystä. Tero, poikansa Alvar ja appensa Heikki kyselivät ja saivat vastauksia. Hauskaa oli ja kiitän vieläkin tarjotusta kahvista ja eväskassista retkelle. Teron yritys löytää uutta kameraa vesittyneen tilalle lämmittävät mieltä.
Hellettä pidellen ja meloen välillä syöden ja uiden teimme matkaa Puumalaa kohden upeiden kallioreunaisten ja mäntymetsäisten saarten sokkeloimassa vesistössä.
Yritimme Karin kanssa korvata kameraa käsipuhelimillamme. Yritystä oli.
Puumalassa odottaisi uusi kamera. Ja muutakin.

Yksi vastaus artikkeliin “Kalustotappio

  1. Harmitti varmaan kovasti kameran pesu, mutta kaikenkaikkiaan vähänhän sinulla on tämän taipaleen aikana tapahtunut vastoinkäymisiä, paitsi ne lukemattomat vastavirtaan melomiset😂 Kiitollisena 👍👍👍

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *