Kotkassa

Suojeltu petäjä

Suojellun kaveri

Suojeltu2

Vuolas Kymi

Vihreän sävyjä

Kymin rantaa

Vanha kouluni

Saari Kuusaalla

Sileät rannat

Liian vuolas

Langinkosken niska

Vuolas ja pyörteinen Kymi

Suojellun petäjän oksia

Iltan rusko

Moi!
Suomi on halkaistu. Kaksi kuukautta kaikkiaan 1800 kilometriä sisältäen melomista, kärräystä, uittamista ja vetämistä. Mutta… Matkaani tehdessä ja huomatessani, että mies kestää, halusin jatkaa. Hankoon.
Väliväylää meloessani poikkesin Tykkimäen leirintäalueelle pyykinpesuun ja suihkuun. Ja syömään. Lounastaessani vesipuiston vieressä en voinut olla ajattelematta, että tuolla me viihdyttäisiin tyttöjen kanssa. Markku tuli kyselemään mikä mies ja minne matka. Juteltiin ja juotiin kahvit. Berliinin munkkikin oli.
Pentti, tuttu jo Puumalasta tuli tapaamaan myös ja toi siskonsa paistamaa lohta ja jälkiruuaksi rasian poimimiaan mustikoita. Kiitollisuudella söin.
Lappalanjärven jälkeen tulin Kymijokeen ja vuolas ja pyörteinen joki sai taas puristamaan melan vartta lujemmin. Välillä virta oli kääntää kajakin poikittain ja välillä melan veto tuntui kuin ilmaa olisi hairaissut virran velloessa.
Kuusankoskella yövyin vanhan ja kauniin koulun pihaan jossa aikanaan opiskelin. Kymin teollisuusoppilaitos siinä toimi 14 vuotta sitten.
Kuusaalla konditorion tuoreet pullakahvit ja rinkeli vielä mukaan. Kaupasta evästä ja melonta jatkui. Matkan varrella tuoksui ja haisi kypsyvä vilja ja siansonta. Hätkäytti taas tajuta, että kesä se tämän matkan aikana menee. Ei kokematta kuitenkaan. Eri lailla vain.
Oli vesivoimalaitosten ja paperi- ja sellutehtaiden kiertämistä. Miettimistä rantautumis- ja vesillelaskupaikkojen suhteen riitti. Välillä rannat olivat nevaa, välillä vain jyrkät rinteet ja välillä valtava tehdasalue. Kysymällä ja kokeilemalla vain. Pari reipasta laitostyöntekijää auttoi laskemaan kajakkini jyrkkää rinnettä alas voimalaitoksen ohi. Virtaamankin kuulin, 360m3/s. Ei ihme, että vesi pyörteilee.

Maanmittauslaitoksen kartat on minulle ystävällisesti ja tehokkaasti toimittanut MML:n asiakaspalvelusta Leila. Sain niihin henkilökunta-alennuksenkin joten iso raha on näissäkin välttämättömyyksissä säästynyt. Kiitän.
Pentti, tuttu jo Puumalasta tuntui liikkuvan jokapuolella Suomea ja järjesti saunan Inkeroisista etelään. Ja purtavaakin oli järjestetty. Riitta ja Vesa Hurukselasta tarjosivat tämän saunan ja kakkukahvitkin. Kiitän vieraanvaraisuudesta. Sain lisäksi korvaamatonta apua uuden karttatilauksen hakemisessa Kuusaalta jonka ohi olin jo melonut. Pentille todella iso kiitos.
Pernoon viimenen koski oli sitten se jossa tuli kaaduttua ja uitua. 10 kilometriä ennen kotkaa. Vesi oli kuitenkin lämmintä ja rantakivillä pumppasin veden kajakista ja märät kamppeet päällä jatkamaan. Siikakosken lopun ja Langinkoski oli uitettava. Olivat turhan vuolaita.

Niin, Suomi on nyt halkaistu meloen, mutta sen mannersuomen eteläisin pistehän on Hangossa. Pohjoisintahan koskettelin Kesäkuun alussa Nuorgamissa. Hankoon siis.